maanantai 24. syyskuuta 2012

Oodi miehelle



Unessa isä, poika... mietin syntymätöntä poikalastani ja sitä kuinka se on samaa sukua muiden miesten kanssa. Rikkirepivät, saalistavat miehet, sakaalit, raatokärpäset. Korppikotkat, jotka kiertelivät tämän ruumiin ympärillä kuin se olisi ollut viimeinen pala lihaa tässä surullisessa autiomaassa. Tulivat, ottivat kaiken, söivät elävältä. Vai minäkö söin ja kasvoin suuremmaksi, niiden himosta, katseista. Tissejä, perseitä! Tiedän tarkalleen kumpi tässä pelissä voittaa. Olen aina tiennyt. Se en ole minä, koska joka katseesta kutistuin, asetuin nahan sisään sätkimään, häkkiin ahdettu avaruus. Vai juuri siinäkö voitin, hävitessäni. Tapoin itseni miesten katseissa, rikoin itseni niiden teräviin reunoihin, juoksin isän sakset kädessä viisivuotiaana. En väittänyt olevani viaton, kun poseerasin lumihangessa kuin pieni pornokuningatar. Sitä terävää muistoa kaon ylös kurkustani edelleen. Se on lempimuistoni ja se tekee hyvää, niin kuin sakset kurkussa vain voi. Osat ovat tällä kertaa näin päin, isä. Minussa on yhtä paljon miestä kuin sinussakin. Olenhan minäkin tappanut, raiskannut, rakastanut.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti