maanantai 4. kesäkuuta 2012

Valaistumisesta

Henkisyyden ja henkisen harjoittamisen ympärillä pyörii myös meidän aikanamme suuret markkinat. Valaistumisesta ja sen tavoittelusta on tehty hyödyke ja valaistumista tavoitteleva kysyy mielessään: "Mitä valaistuminen voi antaa minulle?". Omakohtainen kokemukseni on, ettei mitään valaistumista ole, eikä se voi antaa minulle mitään.

Polkuni varrella niin sanottu henkisyys on tuonut monia ilon, autuuden ja mystiikan täyttämiä hetkiä, jotka ovat humalluttaneet mielen ja saaneet haluamaan lisää "henkistymistä". Tietyn pisteen jälkeen tajusin kuitenkin, ettei henkisyys olekaan lopulta mieltähumalluttavia mystisiä kokemuksia. Ja ettei mitään henkisyyttä ei sellaisena, jona sen käsitin, ollut olemassakaan.

Tietyn pisteen jälkeen polkuni on Tuntematon. Reitiltä puuttuvat kaikki suuntaviitat, joihin mieli voisi yrittää samaistua ja joita se voisi yrittää pitää omanaan. Tuo reitti on olemuksellisesti nimeämätön, tyhjä ja sellaisena mielelle täysi kauhistus. Kaikki se, mitä mieli on pitänyt todellisena, paljastuu tuolta tasolta tarkasteltuna harhaksi. Silti, mielekäs elämä maan päällä edellyttää tuon harhan tietoista hyväksymistä. Tuo harha on ihmisen osa, 'human condition'. Oma elämäni on pitkälti ollut taiturointia sen kanssa, kuinka ottaa ihmisen osa todesta ja nähdä sen läpi samanaikaisesti. Putosin toki tuoltakin trapetsilta aikoja sitten.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti