tiistai 8. toukokuuta 2012

Universitas - alma mater?



Kävin tänään yliopistolla. En pysty enää samaistumaan siihen naiseen, joka istui ne kaikki luennot ja suoritti tutkinnon. Olen filosofian maisteri, viisauden rakastamisen mestari. Mutta mitä oikeasti opin yliopistossa? Suurin vastalahjani yliopistolle on se, että opin haistattamaan paskat sille.

Kammoksun nykyään yliopiston orwellilaisittain nimettyjä kampusrakennuksia, kulkukorteilla avautuvia raskaita ovia, naiiveja fukseja, jäykkiin abstraktioihinsa looppaamaan jääneitä akateemikkoja, tekopyhiä maailmanparantaja-opettajia, jotka nussivat opiskelijoitaan.

Inhoan ennen kaikkea sitä mitäänsanomattoman keskinkertaisuuden ja korporaatio-orjuuden henkeä, joka leijuu kampuksen ilmanalassa. Viimeisetkin rippeet vapaudesta ja luovasta meritokratiasta ovat saaneet väistyä mekaanisen maisteri- ja tohtorituotannon tieltä. Nyky-yliopisto suoltaa ulos bulkkimaistereita, jotka kutsuvat akademiaa kouluksi ja pian jo vaativat opintopisteistä bonusta. Välierinä innovaatioyliopiston tuutista putkahtaa nihilistisiä viisauden rakastajia, jotka haluavat tehdä oikeaa työtä yhdeksän euron tuntipalkalla ja  siteerata itseironisesti Ciceroa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti