keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pitkällä kotimatkalla



Siinä talossa on monta huonetta ullakolla ja yhden huoneen kohdalla on musta aukko. Olen kulkemassa portaita tuolle ullakolle edelleen. Joskus tähän kuvaan sekoittuu joku toinen aika ja paikka, satoja vuosia sitten, jossain bordellissa. Tuossa bordellissa kaikuu  miehen raskaiden kantojen tasainen tahti pitkissä portaissa. Kuljettuaan portaat mies kävelee tutun oven taakse, murtautuu väkisin sisään ja liimaa raivosta kuumat kätensä naisen kaulan ympärille. Addrenaliinista juopunut mieskeho puristaa hengen ulos pehmeästä naisenkehosta, eloton ruumis jää sängylle makaamaan kuin ihmiskasvoinen räsynukke. 

Herään jonkun pikkutytön kehossa, eletään 1990-lukua. Äiti on ollut pitkään poissa kotoa, olen viettänyt yöt isän kanssa mustassa aukossa, samassa sängyssä. Äiti tuo matkalta tuliaiseksi mollamaijan ja kertoo, että silläkin on ollut lapsena sellainen. Samaistun nukkeen ja vihaan äitiä, koska äiti antaa nuken nyt minulle. Myöhemmin teini-ikäisenä poltan nuken silmät puhki... mitä enemmän yritän olla katsomatta, sitä vahvemmin kuitenkin näen. 

Myöhemminkin haaveilen itseni tottuneesti toiseen aikaan ja paikkaan... musta aukko on ajassa satoja vuosia sitten, jossain muualla, poissa. Mustassa aukossa olen joku toinen: vahva ja voimakas miehen keho, jonka addrenaliini puristaa henkeni kauas räsynuken heikosta ruumista; kaukaisiin näytöksiin, maata kiertävälle radalle ja edemmäs. Jossain lähellä Siriusta pikkutytön henki lepää edelleen avaruuden lohduttavassa kohdussa ja kyselee, onko jo turvallista palata kotiin.        




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti