sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Pyhä peto

Jokaisessa teossaan ihminen tekee valinnan itsessään olevan eläimen ja enkelin välillä -  valittuaan riittävän kauan näiden kahden välillä ihminen löytää synteesinsä. Rehellisesti sanottuna en tiedä, mihin uskoa - en tiedä, milloin tekoni ovat enkelin ja milloin eläimen tekoja. En tiedä kuuluuko, ja voiko sitä tietää. Yritän löytää tekojeni punnitsijaa sydämestäni, mutta sydämeni sanoo vilpittömästi ja tasaveroisesti "kyllä" niin enkelin kuin eläimenkin teoille. Sydän ei osaa erotella, määritellä - sydän hyväksyy lapsenaan pedon, kuten enkelin. 

Kyllästyn etsimään motiivia ja määritelmää teoilleni... Olen enkeli suden vaatteissa ja kiimainen naaras-susi enkelissä. Valo-olennon hymyn takaa paljastuu aina pedon verinen suu, joka suutelee suloisesti kuin serafi.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti