lauantai 17. maaliskuuta 2012

Näyttämöllepano

Friedrich Schlegelin mukaan oikea ironia (witz) kumpuaa inhimillisen (äärellisen) ja ikuisen (äärettömän) yhteensovittamattomuudesta - ja tällaisena se muodostaa ihmiseksistenssin traagisen perusprinsiipin. Ihminen on olemuksellisesti säröllä, kosminen narri kakomassa ikuisesti kielensä päältä katoavia sanoja. 

Hegelin ja Schlegelin opiskelutoveri runoilija Friedrich Hölderlin kuului niihin, jotka hukkaavat minuutensa etsiessään perimmäisiä sanoja. Hölderlin löysi henkisen kotinsa Välimeren maiseman turkoosissa, upottavassa rauhallisuudessa. Pian kuitenkin sama sielullinen ilmasto, joka oli saattanut hänet kotiin, sai hänet menettämään mielenterveytensä. Välimeren kirkas hiljaisuus oli liikaa miehen minuudelle ja hän joutui omien sanojensa mukaan "Apollonin lyömäksi". Loppuelämänsä hän vietti tübingeniläisen puusepän Ernst Zimmerin tornihuoneessa. Hän, muiden pyhien hullujen lailla, menetti kykynsä kommunikoida inhimillisessä merkitysavaruudessa. Ainoat sanat, joita kertoman mukaan hänen huuliltaan kuultiin olivat: "Teidän armonne", sekä eräs sana, joka ei kuulunut mihinkään tunnettuun kieleen.

Hölderliniltä säilyi kuitenkin muun muassa käännökset Antigonesta ja Kuningas Oidipuksesta - sekä ajatus siitä, että kesuuralla (katkoksella) on elimellinen rooli tragediassa. Katsoessani eilen junan ikkunasta ulos laskevan auringon maisemaan ymmärsin, että inhimillinen eksistenssi perustuu katkokselle - silti ja siksi ihminen on heitetty maailmaan tavoittelemaan jatkuvuutta. Mikä oikukas näyttämöllepano, mikä pyhä vitsi! Ironiassa inhimillinen itsetietoisuus löytää ikuisuutensa, ajallisuuden.

”Voi ystäväni! Me tulemme liian myöhään. Jumalat kyllä elävät,
mutta meidän yllämme toisessa maailmassa.
Siellä he toimivat loputtomasti ja näyttävät vähät välittävän
Siitä, elämmekö me, niin kovin taivaalliset varjelevat meitä.
Sillä aina eivät jumalat voi sopia heikkoon astiaan,
Vain aika ajoin ihminen kestää heidän runsauttaan.

 (katkelma: Hölderlin: Leipä ja Viini suom. Risto Niemi-Pynntäri, Jyväskylän yliopisto, Kirjallisuuden 
laitos 11, 1996)



Apollo Shooting an Arrow from his Bow, etsaus. Pierre Alexandre Wille, 1763


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti