keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Runoja

kaikki, kukaan ei ole siellä
ei kesämökin laiturilla ainakaan
 siellä samassa jossa
 hän muistaa ettei muista
 katson kuinka kaste helmeilee ruohonkorsissa
 on yö ilta taivas ja
mustasankaiset silmälasit on kuulla päässä
mitä minä täältä etsin ajattelee se
tarttuu valollaan kiinni turvattomiin hämähäkinseittipoikiin
minä sympatiseeraan parhaani mukaan
eikä häntä ole
lapsuutensa lämpimissä kesissä





keskellä yön radioaaltokohinaa
nousevat  laskevat sydämenlyöntiaskeleet
rappukäytävässä
 minut on tänne asetettu makaamaan kerrostalon rintaa vasten
unet näkevät minua  täällä ja
huomenna
on minun vuoroni nähdä niitä;
laitan tukan ja
lähden kaduille kävelemään
vaikka voisin lentää






syvänteessä
poissaolevan äidin mentävä
mariaanien hauta
veteen piirretyt kasvoni
heijastavat kuvia
merenpohjan pimeydestä
paikasta
jossa olennot
näyttävät
ikuisella tavalla
pelottavilta

muinaiset toisinnot
muistot
virtaavat minussa
vai
minäkö
se
olen
joka virtaa
luotaa syvyyksiä
pinnalta käsin
vai
pintako
on
se
jonne en enää saa
syvyydestä käsin
yhteyttä

kun happi loppuu
kehitän kalan keuhkot
vajoan merenpohjan
mustaan kammioon
olen omavarainen
arkkieliö
soluni muistavat vielä
miten
ilman auringonvaloa
yhteytetään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti